Täällä ollaan edelleen, vaikka niin käsityö kuin bloggauspuolellakin on hiljaista. Kaikenmaailman perhejuhlien ja muiden sosiaalisten häppeninkien lisäksi meneillään on työpaikan vaihdos. Ei siis ihme, että energiaa ei oikein riitä mihinkään ylimääräiseen. Asuntokin on taas kun pommin jäljiltä, kun oon käynyt täällä viimeiset viikot vain kääntymässä. Kunhan uusi työ pääsee kunnolla vauhtiin ja elämä taas asettuu niin eiköhän käsityöelämäkin taas virkoa.

Sitä paitsi on tullut syksy ja minä rakastan syksyä (paitsi sateessa kastumista töihin tms. mennessä). Vielä kun tulisi ruska... Neulontahiljaisuudesta huolimatta olen pikkuhiljaa työstänyt itselleni villalangasta kynsikkäitä (tai jotain sen suuntaista). Samos-lankainen pitsineulejakkuni on jämähtänyt kokoamisvaiheeseen. Napitkin pitäisi ostaa. Haluan nyt tehdä syysneuleita, siksi Samos ei inspiroi. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja koota neule. Ärsyttää tuollainen melkein valmiin neuleen ajelehtiminen pitkin muutenkin täyttä asuntoani.

Lankavarastoni on muuten saanut taasen uusia asukkaita. Työkeikka Tallinnassa tuotti pari kerää lankaa. Selitys langan vähäiseen määrään on kiire: mulla oli ehkä noin kaks minuuttia aikaa valikoida lankaa ja kaupan valikoima oli suht suppea (sori en muista nyt liikkeen nimeä). Sitä vastoin tämän viikonlopun käsityömessuilla mopo meinasi karata, mutta onneksi käteinen loppui. Saldona noin kilon verran lankoja. Tarttis alkaa neulomaan...

Tänään olen suunnitellut viettäväni täydellistä löhöpäivää yöpaidassa ja villasukissa. Maastoudun telkkarin eteen neuleiden ja Tallinnasta hamstratun karkkivuoren kanssa. Sade ropisee ikkunaan. Täytyypä kaivella kynttilät esille.