Jostakin kumman syystä (aurinko, vihreys) olin aamulla tosi pirtsakka ja ryhdyin siivoushommiin. Siirryin jopa sisältä ulos ja aloin putsaamaan parveketta. Mun parvekkeella on sellaset puuritilälaatat betonilattian päällä. Ne on kivat, paitsi siivotessa. Kaikki viime syksyn/talven lehdet ja lika löytyivät ritilöiden alta. Onneksi älysin sentään suojata käteni kumihanskoilla, mutta koska en pistänyt tietenkään mitään alukäsineitä niin nyt kädet haisee ihan kumille vaikka millä pesis ja hinkkais. Kääk!

Näillä räpylöillä ei tee mieli tarttua lankoihin. Butterfly-neuleeni onkin sopivasti pienessä ketutusvaiheessa, koska onnistuin pudottamaan noin miljoona silmukkaa ja langankiertoa enkä millään meinannut päästä selville vesille. Virheitä siis tulee jäämään. Tässä vaiheessa koko neule näyttää muutenkin niin epäilyttävältä, että ans kattoa nyt...

Vauvanpeiton kaikki tilkut olen saanut neulottua ja virkattua. Nyt olis edessä se inhottavin vaihe eli langanpäiden päättely ja peiton kokoaminen. En vielä oikein tiedä, tekisinkö peittoon jonkun reunuksen. Pitää mietiskellä sitten kun peitto on kasassa. Riippuu paljolti varmaan myös minkäkokoinen peitosta lopulta tulee kun tilkut eivät enää ole niin kippurassa (jotain tarttis tehdä!). Muuten en oo vielä saanut mitään vauvaneuleita aikaiseksi. No, tätiytymíseeni onkin vielä aikaa ainakin kuukausi. Vauvan vaatteet näyttää niin pieniltä ja kun mun mitoitus tahtoo aina mennä pieleen. Muutenkaan lapset eivät oikein ole ominta alaani. Pitäiskö ostaa vauvanvaatteita ja verrata omien tulevien väkerrysten kokoa niihin?

Koska neuloa en voi vaikka ilma suosisi parvekeneulontaa, siirryn kuitenkin puhtaalle partsilleni lueskelemaan ja haaveilemaan. Täydellinen vapaapäivä! Mielikuvaneulonnassa kun ei edes hartiat kipeydy!