Elossa ollaan, vaikka kirjoitusväli onkin venähtänyt jopa normaaliakin pidemmäksi. Jos viime syksynä onnistuin ja onnistuin siirtämään aina vain sairastumistani, niin nyt helmikuussa siihen lopulta tuli stoppi. Sairastuin oikein kunnolla enkä voinut enää teeskennellä olevani terve. Olisikohan tämäkin lähes kolmen viikon megaflunssa vältetty, jos olisin jäänyt kotiin jo aiemmin? Mikähän siinäkin nyt muka on, että pitää raahautua töihin vaikka olis kuinka kipeä. Tunnollisuutta, hulluutta vai masokismia? Ehkä kaikkea sitä. Maailma ei kaatunut eikä työpaikka mennyt nurin vaikka makasin kotona niistämässä. Paluu töihin on kyllä ollut lievästi sanottuna tuskaa. Sairaslomanaikaiset työtkään eivät ole mihinkään karanneet ja tulevan kevään aikataulu on tiukka kuin mikä. Pitää vaan yrittää ottaa rennosti. En halua flunssan jatkoksi vatsahaavaa...

Sairastelusta huolimatta käsityölinjalla ei ole ollut hiljaista. Tosin pahimman pipeyden aikana en jaksanut edes ajatella neulomista. Mutta aikaa neulomiselle on kuitenkin löytynyt sen verran, että wool-neuleen etukappalekin on valmistunut. Neuleesta tulee selvästikin liian lyhyt ja kaula-aukko on omituinen. Pitää yrittää parannella luomusta kunhan vain jaksan alkaa kokoamaan sitä + tekemään hihat. Cocos-tekele meni purkuun ja kaulaliina odottaa yhä edelleen lankojenpäättelyä. Huovutettu laukku pääsi viimein pesukoneeseen asti. Tulos: ihan kiva. Olis voinut ehkä pestä 40 asteen sijasta kuudessakympissä. Vuorikangasta laukku odotteleekin sitten kokemukseni mukaan ainakin seuraavat pari vuotta!

Hamsteripuolella olen vieraillut tietenkin Prismassa. Päätin jostakin kumman syystä tehdä Kolibrista itselleni puseron. No tähän mennessä se on ollut kivan aivoton tv-neule. Ja kirjava lanka antaa paljon anteeksi... Prismasta mukaan tarttui tietenkin myös pussillinen Oliviaa. Se on vielä saanut odotella vuoroaan. Kolibri-paidan lisäksi olen nimittäin aloittanut kaksi uutta huivia Vihreästä Vyyhdistä ostetuista langoista. Toinen huivi tulee olemaan ihan simppeli kaulaliina yksinkertaisella mallineuleella. Toisesta langasta aloitin Fifin. Voitteko uskoa, mutta minä en ole tehnyt yhtään Fifiä?! En ykköstä, kakkosta enkä kolmosta. No jo on aikakin siis.

Neulomisen lisäksi olen lueskellut kasapäin neulekirjoja, joita olen kantanut kirjastosta. Mikään ei ole vielä iskenyt niin pahasti, että se olisi hankittava omaksi. Uusi Modakin ilmestyi. Tällä kertaa en löytänyt mitään pakko-toteuttaa-heti-nyt -juttua. Ehkä hyvä niin. Sairaslomailun aikana olen myös kehittänyt itselleni entistäkin pahemman riippuvuuden neuleblogeihin. Ne pelastivat päiväni kun nuokuin kotona ja olo oli surkea. Kiitos siis kaikille bloggaajille, jotka jaksavat tarjota niin leipää kuin sirkushuveja!