Tällä viikolla töissä on tullut oleskeltua enemmänkin kuin ne säädetyt tunnit ja lunta on tullut tupaan myös henkisesti aika ja paljon. Neulomaan en siis suuremmin ole taaskaan ehtinyt, mutta blogeja olen sentään lueskellut ja muutamaa neulekirjaakin plärännyt. Koska siperia on vaihteeksi tällä viikolla opettanut, on jostakin ollut haettava lohtua. Lankoja olen siis käynyt silittelemässä, mutta jokin yhä pidättelee minua sortumasta haaveilemiini jättiostoksiin. Novitan uutta JättiRaitaa ja Cocosta sentään ostin molempia yhden kerän. Raitaa halusin vain tuijottaa (se ei puhuttele minua tekemisasteelle) ja Cocosta halusin muuten vain testailla. Neuloin pienen mallitilkun (minä!), mutta jotenkin päässäni pyörii ajatus siitä, että tätä lankaa pitäisi virkata.

Wool-puseron takakappaleen viimeinen viisisenttinen on tuntunut muodostuvan maratonmatkaksi. Tuntuu ihan siltä kuin olisin neulomassa viiden sentin sijasta viittä kilometriä. Lisäksi huomaan neuloneeni paitaan mukaan runsaasti omia hiuksiani. Tuon neuleen tekijän selvittämiseen minkään telkkarin etsiväsarjan hahmoilta ei menisi minuuttia pidempään.

Virkkaamani jämälankahuivi odottelee yhä paitsi kevättä niin myös langanpäättelykeijua. Inhottavan päättelytyön ja wool-maratonin sijasta olen kuitenkin kerinyt Menitan huovutuslankani ja alkanut tekemään laukkua. Jos siitä ei tule ihan susi niin ehkäpä vihdoin uskaltaudun kokeilemaan huovutettujen lapasten tekoa (kiitos Hannaliinille neuvosta).