Neulomukset ei taaskaan ole edistäneet vaikka kuinka olisin intopiukassa tekemässä ufoja loppuun ja aloittamassa uusia. Työt, ne työt... Tarkoitan palkkatyötäni, jonka kanssa tunnun jälleen kerran olevan naimisissa. Töistä saa palkkaa, jolla voi ostaa lisää lankaa, mutta toisaalta työ vie hyvää neulonta-aikaa! Mikä noidankierre. Stressi ja jatkuva tietokoneella työskentely on jumiuttaneet niskani. Harmittaa muuten paljon enemmän kuin se, että niskat saa jumiin neulomalla:)

Pussihihat eivät ole vielä valmiit. Tai siis toinen on. Olen sovitellut neuletta peilin edessä ja vuorotellen itkenyt ja nauranut. Mutta periksi ei anneta, eikä mitään pureta. Toinen hiha valmistuu siis aikanaan yhtä pussittavanmalliseksi. Onneksi mulla on sen verran pahat "allit", että jotakin täytettä löytyy hihoihin. Pusero ei näytä päällepuettuna ihan niin pahalta kuin hengarivalmiudessa. Pahoittelen yhä edelleen kuvattomuutta. Kuvat kuuluvat olennaisesti neuleblogiin, mutta jostakin syystä vähätkin liikenevät rahani tuntuvat menevän lankaliikkeisiin... Huono palkka ja kallis seutu asua/liikkua takaavat sen, ettei juuri säästöjä jää. Humanistin luontaisetuuksiinhan kuuluu huonopalkkainen pätkätyö, jota sitten tehdäänkin kutsumuksesta työajan ulkopuolellakin.

Uusi Novita sitten vihdoin ja viimein eksyi tähänkin talouteen. Kuvia olin jo aiemmin tihrustellut Novitan uudistuneilta nettisivuilta. Silti lehti oli jotenkin pieni pettymys. Liikaa virkkausta ja liikaa kasarimalleja. Eli mullakin on siis aika samat valitukset kuin monella muulla. Mutta ei multa toteutettavat mallit loppumaan pääse... Ja eiköhän tuostakin lehdestä sitten jossakin vaiheessa jokin tekele kolahda toteutettavaksi. Ehkä taas innostun virkkaamaan kesällä. Mistähän se johtuu, että minulla virkkaus keskittyy aika paljolti kesään?

Niin juu, arvatkaapa kuka piipahti vielä kerran katsastamassa Keravan Sinisen Kuun loppuunmyynnin? Minä, minä, minä! Mukaan lähti muutama kerä sitä sun tätä. Ihan vaan kokeeksi. Just.