Oikutteleva kevääntulo vai kotiinkantautuvat työtkö lienevät saaneet minut aivan sekaisin. Sen sijaan, että olisin pistänyt alulle tusinan verran uusia haaveilemiani neulomuksia, olenkin päätynyt Kolibri-ufoni kimppuun. Paita kun jäi innostuneen alun jälkeen muiden töiden jalkoihin ja hautasin sen suosiolla kaapin pohjalle odottelemaan aikoja parempia. Nyt kuitenkin kaivelin sen esille ja puolitoista hihaa puuttuu valmistumisesta. Eikä sen värkkääminen ole edes ollut verta-hikeä-ja-kyyneliä -tyylistä pakolla loppuun kitkuttamista vaan oikeastaan ihan hauskaa! Mikähän mielenhäiriö mulla oikein on? Eilenkin heräsin puoli seitsämältä ja aloin heti PÄÄTTELEMÄÄN langanpäitä, vaikka en ole vielä edennyt siihen vaiheeseen kun se on pakko tehdä!

Jotta olisin aivan totuudenmukainen niin on kyllä tunnustettava, että yritin yhdessä vaiheessa aloittaa Kitten-huivin. En tiiä kiikastiko se mallista vai langasta vai jostain muusta, mutta purkuun meni (tai siis tein epäonnistuneen purkuyrityksen, himputin Kitten). Huivin väsääminen ostamistani Kitteneistä on muodostunut mulle pakkomielteeksi, mutta toisaalta järki sanoo, että se ei välttämättä oo parasta neulottavaa kesäksi. Saa nyt sitten nähdä.

Työkiireistä on ollut se hyvä puoli, että lankahamsterointia en ole ehtinyt harrastamaan. Yhtenä yönä näin kyllä unta, jossa olin suunnattomassa lankakaupassa ja sain valita ihan mitä halusin. Sitä unta olisin voinut katsella pidempäänkin.