Pääsiäinen koitti aurinkoisissa, mutta ei niin terassikeleissä. Unelma parvekeneulonnasta saa siis yhä odottaa. Kunnon marttyyrityöntekijänä minä tietenkin sairastan räkätautia lomapäivinä. Onneksi flunssa ei oo niin paha etteikö kudin pysyisi käsissä.

Kovanonnen wool-neuleeni on taas nytkähtänyt pienen askeleen eteenpäin. Toinenkin pussihiha on valmistunut ja on aivan yhtä naurettavannäköinen kuin edeltäjänsäkin. Neuloin myös hieman pitsiä kaulukseen ja pornahtavan sijasta se onkin nyt yllättäen ihan kiva. Alkoi vallan harmittamaan nuo hihojen allisäiliöt kun näyttää siltä, että muutoin neuleesta olisi tullut ihan käytettävä. Vaan minähän en pura! Pitäisi vielä poimia paidan helmasta noin miljoona silmukkaa ja jatkaa vähän pituutta. Nykyinen napapituus on jopa pahempi kuin pussihihat. Jos/kun saan paidan valmiiksi, pitää pähkäillä viitsiikö noiden hihojen kanssa esiintyä julkisesti. No onneksi kesää kohden mennään ja toivottavasti villavaatteiden käyttö jää hetkeksi vähän vähemmälle.

Kevätneuleinnostus olis kans kova. Haaveilen puuvillaisesta pitsineuletakista[keskeneräisestä tekokuitu-ufostani ei sitten puhuta mitään!]. Lankavarastoistani ei löydy kokonaisen neuletakin verran puuvillaa, joten lankakauppa voisi taas kutsua. Järki sanoo, että olisi parasta ostaa jotain vähän paksumpaa puuvillalankaa, jotta neule valmistuisi ennen ensi kevättä. Toisaalta joku kiva hieman ohkaisempi lanka houkuttelee masokistineulojapuoltani...

Huivi-innostus on myös pinnassa. Tekeillä on siis yksi ihan tavis puuvillakaulaliina, mutta kuulen pitsihuivien houkutusäänet. Haaveilen tekaisevani:) ainakin pari kolmionmallista ja yhden shaalimallisen. Lankojakin olis, mutta mallit on vielä hakusessa. Ja ufojen kokoontumisajot ihan hirvittää. Haluaisin kokeilla niskasta aloitettavaa huvia, mutta en tiiä, mikä malli olisi tarpeeksi helppo tällaiselle noviisille. Ne ohjetaulukot näyttää enemmän kuin pelottavilta ja minun kärsivällisyys ja huolellisuus taas ovat välillä aika huonoja.

Huivien aloitus on siis odotellut sopivia malleja. Jotain uutta on niiden sijasta kuitenkin tullut puikoille. Novitan Olivia-langasta aloitin väkertämään tilkkuja, joista joskus pitäisi valmistua pikku peitto lahjaksi kesällä syntyvälle vauvalle (ei siis minun). Tilkkujen teko on ollut yllättävän kivaa, mutta lankojen päättely ja peiton kokoaminen kyllä vähän hirvittävät. Olivia on mukavan tuntoista lankaa. Tosin vähän säikeistä neulottavaa ja itselle neulomista ajatellen värikartta on vähän liian ällöttävä.

Blogistaniassa on puhuttu viime aikoina laskurin toimimattomuudesta ja blogien arvioinneista. Oman blogini laskuria en ole niin aktiivisesti seurannut, että en tiedä kuinka hyvin se pitää paikkaansa. Ja kun oma blogini on kuvaton ja täynnä valitusta flunssasta/työstä niin ehkä parempi kun en ala toisten blogeja arvioimaan. Jotkut blogit ovat itselleni mieluisempia seurattavia kuin toiset, mutta toisaalta seuraan niin suurta määrää blogeja (sekä neule että muita), että annan tilaa monenlaiselle ilmaisulle. Ainut ehtoni on, että sivut asettuvat näpsäkästi näytölle käyttämälläni selaimella ja että tekstiin on nähty sen verran vaivaa, että sen lukeminen ei vaadi ylettömiä ponnistuksia (kappalejaot ja isot kirjaimet kunniaan).