Tällä hetkellä mun elämässä sattuu ja tapahtuu ihan liikaa, joten sattuneesta syystä niin neulonta kuin bloggauskin ovat olleet taas vaihteeksi sivuraiteella. Jääkiekon ja Euroviisujen seuraaminen olisivat olleet mitä mainiointa aikaa neulemaratoneille, mutta joku onnistui saattamaan itsensä totaaliseen jumiin tässä menneellä viikolla... Eikä jumituksen syy edes ole neulonta. Toivottavasti olo tästä piakkoin kohenee ilman että täytyy mennä lääkärin puheille. Vähän kyllä ihmettelen kuinka voin mennä töihin kun hiirikäsi on siinä kunnossa, että viisi minuuttia ja sattuu ihan h****tisti. Butterfly-neuleen väkerrys kyllä inspirois edelleen vaikka neuleen koko epäilyttääkin.

Niin kipeähän ei tietenkään voi olla etteikö uutta lankaa pystyisi ostamaan. Jos ei voi neuloa niin hamstrata voi aina. Valitettavasti en päässyt mukaan Tapion kaupan retkelle (tahtoo kans!). Minä kävin ihan vaan Helsinskissä viisufanien kanssa tungeksimassa. Poikkesinpa samalla Menitassa ja Vihreässä Vyyhdissä. En päästänyt mopoa karkuun vaan mukaan tarttui "hyvä-olla-varastossa" -lankaa, kaunista turhuutta ja puuvillaista sukkalankaa. Pitäiskö ne sukat todella pistää vireille!

Nyt alkaa jumitus kädessä olla jo sitä luokkaa, että on lopetettava lyhyeen, jotta voisin edes vähän aikaa lueskella muiden blogeja ennen kuin siirryn taas sängynpohjalle kierimään itsesäälissä kun en voi neuloa. Äitienpäivän kunniaksi lämpimiä ajatuksia omalle äidilleni (joka tuskin lukee tätä). Aloitan äitienpäivälahjan neulomisen kunhan saan inspiksen ja toivun neulomiskuntoon. Kaikille äideille yhteisesti haluan toivottaa

HAUSKAA

ÄITIENPÄIVÄÄ!