En tiedä onko muiden neulojien kanssa sama juttu, mutta minä muistan yleensä aika hyvin missä tunnelmissa/paikoissa/aikana jokin neule on tehty. Neulominen on välillä melkoista terapiaa, kun elämässä sattuu olemaan jakso jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Jonkun terapianeuleen olen heittänyt niiden valmistuttua roskiin, vaikka järkevämpää olisi tietty purkaa ja ottaa langat talteen. Joskus vaan jonkun masentuneena tai kiukuspäissään äherretyn tekeleen heittäminen pois on tuntunut tosi vapauttavalta. Suosittelen!

Tällä viikolla (ja viimekin) on ollut vaihteeksi melkoisen epävireinen ajanjakso elämässäni. Olen ollut mielettömän stressaantunut ja pahantuulinen. Mitään poisheitettävää ei kuitenkaan ole, sillä neuleiden osalta on menossa kuiva kausi. Ehkä pitäisikin kaiken kiireen ja synkkien ajatusten keskellä vain ottaa aikaa neulomiselle. Siihen voisi purkaa kiukkunsa ja rentoutua. Tai olisipahan ainakin jotakin jorpakkoon heitettävää.

Viikonloppuna on aikomus kaivella keskeneräiset yritelmät esille ja aloittaa terapia. Ja totta kai aion harrastaa aina yhtä rentouttavaa lankojen hamstrausta, vaikka Tampereen messuilut taitavat minulta jäädä väliin.