Aina kun kuvittelen, ettei pahempaa viikkoa töissä voi tulla niin ylläri ylläri... Tämänkin viikon olen ollut työni kanssa naimisissa. Joka päivä tulee tehtyä vähän pitempää päivää ja kiire on sellainen, että kotiin päästessä sitä vain kaatuu sänkyyn. Harrastuksille ei paljon aikaa ja energiaa jää.

Alkuviikosta olin kuitenkin vielä niin pirtsakalla päällä, että päättelin lapasten langanpäät ja otin ne käyttöön, vaikka säiden puolesta on kaikkea muuta kuin lapaskelit. Lisäksi olen näemmä jossakin vaiheessa pistänyt alulle pipon kirpparilta ostamistani langoista (Filatura/Tella 52 % villaa, 48 % akryyliä). Mukavan tuntoista lankaa. Enpä ole tähän ennen törmännyt.

Pipon aloittaminen on vienyt vähäisen aikani ja muut aloitetut tekeleet ovat saaneet pölyttyä omissa kasoissaan. Kaikki ne ihanat langat, joilla lohduttelin itseäni, odottelevat vielä vuoroaan. Haluaisin vain aloittaa kaikkea uutta kivaa, mutta into ja aika eivät tällä hetkellä riitä viemään mitään työtä eteenpäin.

Joulukuukin alkoi salakavalasti ja rynnin ostamaan itselleni joulukalenterin (suklaisen tietenkin). Mistähän se johtuu, että joulu tulee joka vuosi vain nopeammin ja nopeammin, enkä enää ehdi nautiskella joulun odottamisesta. Ostin sentään uudet jouluvalot ikkunaan ja odottelen innoissani, että pääsisin laulamaan(!?!) kauneimpia joululauluja. Onneksi olin jo aiemmin syksyllä sen verran realisti, että päätin olla edes yrittämättä joululahjojen tekoa itse.

Ja tämän hullunmyllyviikon on kruunannut pääni iänikuinen jukeboksi, joka on tällä kertaa päättänyt huudattaa Dingon vanhaa Apinatarha-biisiä oikein koko rahan edestä!