Otsikko kertokoon kaiken mitä neulerintamalla on tapahtunut. Ei siis mitään raportoitavaa. Viime kirjoituksessani purin sen hetkistä mielentilaani. Selityksenä mainittakoon, että olin lukaissut hiljaittain pari "tunne-itsesi-muutu-vahvemmaksi-ja-onnellisemmaksi-ja-herra-ties-miksi-supernaiseksi" -kirjaa. Huomasin tuntevani jonkinlaista syyllisyyttä viattoman pikku harrasteeni takia ja selitteleväni itselleni tekojani ja tekemättömyyksiä. Iski päälle semmonen ääliö olo. Ei oo vissiin muuta murehdittavaa, kun joku wool-neuleen etukappaleen aloitus... Vaan eipäs taas lähdetä tälle linjalle.

Blogit on näin helmikuun alun kunniaksi täyttyneet niin hamstereista kuin väriprojekteista. Tälläkin kertaa kyseiset tempaukset jäävät minulta välistä. Yritän olla kehittelemättä itselleni mitään tavoitteita tämän harrasteen pariin. Enkä uskalla luvata langanostolakkoa. En edes kuukaudeksi! Itse asiassa haaveilen pienestä kierroksesta lankaliikkeissä. Saattaisinpa jopa poiketa sattumalta Lauttasaaressa... tai vaikka Hakaniemessä... taikka...

Levoton vimmani ostella tai ainakin käydä hiplailemassa lankoja selittyy sillä, että olen pudonnut pienoiseen neulelamaan. Ideoita ja must-do -juttuja olisi vaikka kuinka ja paljon. Samoin lankaa niin kotona kuin kaupoissa. Mutta mutta! En saa mitään tehtyä. En vain saa! Wool-neuleeseen loin silmukat ja neuloin yhden kierroksen. Siinä se - koko tammikuun lopun ja helmikuun alun saldo. En saa aloitettua edes uusia tekeleitä!!! Se jos mikä on varma merkki jostakin pahemmanlaatuisesta sairaudesta. Lapsi on terve kun se leikkii ja Hoo on terve kun se neuloo! Raportteja sairauden kulusta/paranemisesta odotettavissa seuraavissa postauksissa!