Minä tein sen! Pistin nimittäin vihdoin ja viimein piponi pesukoneeseen pyörähtelemään yhdessä parin pyyhkeen kanssa. Mikä saavutus! Iloni ja ylpeyteni jäivät kuitenkin lyhyeksi, sillä pesukoneen uumenista esiintullut tuotos on tuota tuota...köh köh...varsin mielenkiintoinen. Piponi oli kutistunut aika kivasti pituuden puolesta, mutta leveys on yhä edelleen sitä luokkaa, että voin huoleti antaa pällini turvota kaksinkertaiseksi.

En oikein tiedä, onko tuo tekele nyt tuhoontuomittu. En uskaltanut heittää sitä uudelleen koneeseen, sillä pelkään, että se huopuu pituuden osalta liian pieneksi. En keksi keinoa, millä voisin kutistaa pipon leveyden osalta ilman pituuden kutistumista. Voisikohan sitä huovuttaa jotenkin käsin vai luovutanko ja teen piposta kengänpohjat? Tai ehkä vain kasvatan itselleni sairaan ison pään.

Positiivista tässä koko huovutusoperatsioonissa on ollut se, että lanka (Menitan joku tarjous ilman informaatiota itse langan mukana) huopui tosi kivasti ja pinnasta tuli sileä eikä neulottua pintaa näy lainkaan. Ja sitä paitsi minulla on yhä lankaa jäljellä. Ehkäpä vähän pienemmän pipon tarpeita varten.