Mun eka Fifini valmistui eilen illalla. Iski nimittäin ihan karmea hinku saada edes joku työ valmiiksi (haluan siis aivan epätoivoisesti aloittaa noin miljoona uutta räpellystä). Kun pakkomielle iskee niin sitten sitä neulotaan vaikka niskat huutaisi kuinka halleluujaa. Olisin voinut tehdä vielä yhden kuvio-osuuden, mutta kärsivällisyys loppui ennen kuin lanka. Fifiini käytin hiukan vajaa kolme kerää Onlinen mustaa Linie 144 Gala -lankaa. Todella ihanan tuntoinen villalanka. Tästä voisi tehdä jotakin muutakin (jos siis lankaa olisi lisää). Fifini viimeistelyt on vielä tekemättä, mutta olen huiviin suht tyytyväinen. Virheitä tietty löytyy, mutta ei se minua haittaa. Lähinnä miinusta tulee huivin koosta. Se olisi voinut olla pidempikin. Pidän sellaisista huiveista, joissa on myös hyvät suhteet. Toisin sanoen en halua polvissa roikkuvaa huivia joka hädintuskin yltää harteitteni ympäri (ne kyllä ovat leveät kuin...). Pitäisi löytää ideaali malli/lanka/puikko -suhde!

Kirjastosta lainaamani röykkiö neule/virkkauskirjoja odottelee yhä selaajaansa. Ensi viikolla pitäisi kai olla myös uusi Novita tulossa, joten pienoinen ideaähky voi olla taasen tulossa. Huono puoli on se, että kevään työaikataulut ovat ...vetillisiä ja saavutan jäykkäniskaisuuden ilman vapaa-ajan neulemaratonejakin. Vaikka neulominen tyynnyttääkin, niin joskus kun aloittaa hommat käyden kierroksilla, tulee virhettä virheen perään + muita huonoja ratkaisuja. Pitäisikö pistää alulle raivoneule, jota voisi pahoinpidellä ilman suurempia seurauksia ja jättää ns. hyvät neuleet rauhallisempaan mielentilaan?

Wool-neuleen etu- ja takakappaleet ovat huudelleet olemattomia hihoja seuraansa. Tarttiskohan pitkästä aikaa tehdä jotakin sillekin?