Kevät tuli. Aurinko alkoi paistaa ja mieli riehaantui. Talvitakissa kävellessä tuli kuuma. Minä päättelin viimeinkin jo kuukausia sitten virkkaamani kevätkaulaliinan langanpäät ja kaivelin kevättakin esille. Energiaa tuntui olevan vaikka muille jakaa, eikä edes töissä kiireet saaneet minua hermostumaan ja kotiinkannetut työtkin pystyin ottamaan vähän rennommin. Mieli paloi kevätneuleiden pariin.

Torstaina heräsin tunteeseen, että olen yön aikana niellyt pari metriä piikkilankaa ja syönyt kaktuksen. Perjantaina sama juttu ja kurkkukipu säilyi päivälläkin. Jalat oli ihan spagettia. Viime yönä alkoi sitten loputon niistäminen. Mä oon taas flunssassa! Ei voi olla totta. Hyvä kun just edellisestä pääsin eroon. Aurinko paistaa, mutta minä makaan sängyn pohjalla ja ajatteleminenkin on liikaa enegiaa vievää. Edes neulelehtiä ei jaksa selata. Neulomisesta nyt puhumattakaan. Toinen pussihiha odottaa yhä tekijäänsä.

Kevään varmin merkki: kevätflunssa! Miks mulle aina käy näin?