Joskus on sitten kiva huomata olevansa ojassa eikä allikossa. Valitettavasti tämän huomion kokee vasta sitten kun vierähtää ojasta allikkoon. Viime postauksen jälkeen lueskelin vähän aiempia postauksiani ja totesin, että olen todella paha ruikuttaja. Päätinkin siis heti lakata työelämän kauheuden ja omien sairauksien märehtimisen ja kaikenlaisen turhan vaikerruksen neuleiden tiimoilta. Heti kohta tämän päätöksen jälkeen maailma sai taas yhden erävoiton taistelussa Hoota vastaan. Eipä siis juuri raportoitavaa tähän blogiin...kjäh!!!

Päätin luopua heti alkuunsa kaikesta positiivisuudesta. Ruikuttaminen on minun leipälajini. Jos siitä yritän luopua niin kauheuksia tapahtuu... Blogin kategorisaatiota ei silti aio muuttaa: tämä on ja pysyy neuleblogina. Suunnilleen murheita neuleista. Neuleista puheenollen otin ja tekaisin Butterfly-neuletakkiini etukappaleen ja toinen hihakin on jo aika pitkällä. Kaikki neuleen kappaleet ovat taas suurin piirtein sinne päin tapauksia. En vielä tiedä, miten niistä eiriparisista osista saa koostettua kokonaisen neuleen. No se on sen ajan murhe.

Fufoilut on näemmä käynnistämässä, mutta minulla sattuu nyt olemaan sellainen harvinainen tilanne, että varsinaisia ufoja ei tällä hetkellä ole. Potentiaalisia ehdokkaita tuleviksi ufoiksi kylläkin. Kaikki keskeneräiset neuleeni ovat edes jollakin tavalla aktiivisesti työnalla. Miten näin onkaan päässyt käymään? Pitänee alkaa valmistautumaan jo ensi vuoden fufoiluihin: kirjaston neulelehtivalikoimat on kantautuneet jotenkin kotiini.