Lankalauantaiksi kaavailemani lankashoppailureissu siirtyi tämän himskatin taudin takia, mutta käytin ajan hyödyksi neuloen wool-ufoani. Nyt voinkin ylpeänä ilmoittaa, että petrooli wool-paitani, jonka jo ikuiseksi työmaaksi ehdin julistaa, otti ja valmistui! Kaikkine mokineenkin oon niin tyytyväinen. Se on valmis [ja nyt voin hyvin mielin taas pistää pari uutta ikuisuusprojektia vireille:)]!!!

Käytin aikaa löytääksi sellaisen wool-neuleohjeen, jota olisi mukava neuloa ja jota todella tulisi käytettyä! Just ja joo. Heti alusta pitäen ryhdyin muokkailemaan mallia ja parin senttiä neulottuani luovuin mallineuleesta. Ja se oli vasta alkua se! Ei siis ihme, että paidassa on pussihihat ja jatkopaloja oon neulonu niin kaulukseen kuin helmaankin. Niin tyypillistä minua. Jonakin päivänä aion vielä yllättää ja neuloa täysin ohjeen mukaan ja jopa ohjeen mukaisella langalla. Ja ties vaikka tekisin mallitilkunkin. No ei nyt sentään!

Neuleen valmistuminen aiheutti ns. tyhjien käsien syndrooman, vaikka keskeneräisiä olis kuinka monta. Tunnen aivan akuuttia tarvetta aloittaa jotakin uutta ja ihanaa. Täytyy vain ensin vaientaa vaimea järjenääni, joka kuiskuttelee, että nyt olis hyvä sauma hoitaa loputkin ufot valmiiksi. Eiköhän se ääni päässäni vaikene, kun selailen neulelehteni ja lankavarastoni lävitse.