Meinasin tunnustaa

• wool-neuleen etukappale on edelleen aloittamatta
• jämälankakaulaliinan langanpäät on päättelemättä
• huovutettava laukku ei ole edistynyt
• olen hamstrannut lankaa Prisman alesta ja yhden vyyhdin Menitasta (tarpeeseen)
• olen aloittanut virkkaamaan ponchoa Novitan Cocos-langasta
• mielessä on tuhat ja yksi suunnitelmaa uusista töistä
• asuntoni on muuttunut lankojen, neulelehtien/kirjojen ja puolivalmiiden neuleiden esteradaksi

Kaikki nämä asiat ajattelin ensin tunnustaa, mutta sitten aloin miettimään... miksi tunnustaa? Omat on rahani, aikani ja asuntoni. Miksi selitellä tai kärsiä huonosta omastatunnosta? Jos se vain minua huvittaa, voin alkaa tehtailemaan vaikka parittomia sukkia. Miksi edes vaivautua tekemään pari jos ei kerran huvita? Hemmetti!