Kevät on iskenyt kimppuuni niin hyvässä kuin pahassa. Valo ja lumen sulaminen ovat antaneet uutta intoa ja energiaa, toisaalta kaikkialla leijaileva katupöly on saanut niiskuttamaan. Kevätväsymys ja kevätinnostus kilpailevat keskenään niin, että pitkin päivää siirryn sulavasti minuuteissa mielialasta toiseen. Siinäpä kestämistä muille, kun ei koskaan tiedä missä mielentilassa mennään.

Keväisin minuun iskee aina jokin muutosvimma. Koti näyttää kulahtaneelta, itse vielä kulahtaneemmalta. Ja oikeastaan olisi kiva vain myydä kaikki ja ostaa menolippu jonnekin kauas... Menojalan vipatukseen voisin ensiapuna kokeilla viikonlopun käsityömessuja Turussa. Tosin se tietäisi varmaankin myös lisää lankaa. Minulla on mennyt nykyään täysin itsehillintä lankojen suhteen. Ostan ja ostan ihan mielipuolisesti silloinkin kun en tiedä mitä langoista tekisin. Eilenkin piti ihan vain käväistä katsomassa Anttilan kampanjalankoja. Sen verran sain itseäni hillittyä, että mukaan lähti vain jokunen kerä Sofiaa. En edes tiedä pidänkö langasta!

Wool-neuleeni näyttää pahasti ufoutuvan. Hihat puuttuvat edelleen ja muutenkin helma ja kaula-aukko vaativat vielä säätöä. Aikoja sitten virkkaamani jämälankahuivi odottelee myös yhä vain lankojenpäättelijää. Viimeistelyn sijasta haluan aloittaa uutta! Nyt kun uutta lankaakin on taasen kertynyt vähän sieltä sun täältä. Sinnittelen kuitenkin toistaiseksi kahden aktiivisen työn parissa: puuvillainen kaulaliina (lyhyt ja leveä, yök!) ja Prisman halpis-Kolibri -paita.