Kuten viime postauksessa pahoin aavistelin minä todellakin menin sairaana töihin. Nyt viikonloppuna olenkin sitten maanut sängynpohjalla jaksamatta edes ajatella minkään järkevän asian tekoa. Joululahjat siis saavat odotella yhä kaupassa ostajaansa. Käsityöt ovat olleet tauolla lukuunottamatta joustinneulepipoa, jonka sain valmiiksi ja joka on valmistumisensa jälkeen ulkoillut joka päivä. Tessa-lanka osoittautui tosi mukavaksi. Mahdetaankohan sitä enää valmistaa? Minun keränihän olivat kirpputorilöytöjä.

Sairasta neulojaa on ilahduttanut nyt viikonloppuna paitsi toisten blogien lueskelu niin myös oman blogin laskurin lukemat. Huomasin nimittäin, että kävijälaskurissani oli paukahtanut tuhannen vierailun raja rikki! Ja minulla on jopa muutama tilaaja! Vaikka en tätä blogia pidäkään haaliakseni mahdolllisimman paljon lukijoita niin täytyy silti myöntää, että on mukava huomata, että tällainen kuvaton jaaritus/valitus on kerännyt lukijoita.

Blogia kirjoittaessa olen huomannut olevani varsinainen valittaja, mutta myös sen, että tällä minun neulomisvauhdilla on vaikea kirjoittaa pelkästään neuleista, mikä oli alkuperäinen ajatukseni. Minusta tuntuu, että muissa neuleblogeissa on koko ajan jotakin uutta ihanaa esiteltävää ja minun edistyminen on luokkaa kaksi kierrosta takakappaletta per viikko. Mikään valmiiden neuleiden esittelyblogi tämä siis tuskin koskaan tulee olemaan. Silti tunnen, että täytyy kirjoittaa, koska joku tätä kirjoitteluani seuraa. Päivittymättömät blogit eivät kuvattomien ohella ole omia suosikkejani (enkä halua sortua molempaan). Mutta jotta en taas kerran sortuisi ruikutukseen siirryn sängyn pohjalle ajattelemaan sairaita ajatuksia.