Koska nykyinen käsityöharrastukseni on mennyt lähinnä siitä puhumiseksi/kirjoittamiseksi ja blogien selailuksi, ei mikään neule tunnu edistyvän, saati valmistuvan. Yritäpä siinä sitten pitää neuleista kertovaa blogia. Tarkoituksenani kun nimittäin olisi kertoa enemmän käsitöistä kuin Hoosta.

Nyt on kuitenkin ihme päässyt tapahtumaan ja koko syksyn kitkuttamani lapaset ovat valmiit. Niin paitsi että ne langanpäät täytyisi päätellä, mutta siinähän on taas ainesta seuraavaan ikuisuusprojektiin. Lapaset on väkerretty harmaasta Hjertegarnin Deco Tweed -langasta (20 % villaa, 77% akryyliä ja 3% viskoosia). Ajattelin että lanka olisi sopivaa ihottuman runtelemille kätösilleni. Lopputulos olikin melko miellyttävän tuntuinen, mutta neulottaessa lanka tuntui inhalta ja neulominen oli nihkeää. Mutta valmiit ovat! Lopulta.

Wool-neule ei juurikaan ole edistynyt, mutta lapasten valmistuminen aiheutti minussa valtavan halun aloittaa jotakin uutta. Ongelma vain on se, että haluun kaiken heti nyt! Ideoita on niin valtavasti ja lisää tulee koko ajan lehtiä, kirjoja ja blogeja lukiessa. Ja tietysti olis hyvä kuluttaa jo olemassaolevia lankavarastoja. En sitten osannut päättää mitä aloittaisin. Aloitin tekemään kympin palikoilla ainaoikein kaulahuivia pitkään ja hartaasti marinoituneesta Kid Mohairista. En oikein ole sinut kyseisen langan kanssa. Lisäksi sitä on niin paljon, että voin alkaa vaikka sarjatehtailemaan kaulaliinoja siitä. Joku pakkomielle mulla on saada kulutettua se pois. Kaikki ihanat ohjeet saa toistaiseksi vielä odotella hetken. Tai ainahan sitä voi aloittaa uuden tekeleen. Yritän vain vältellä aloittamasta liian monta neuletta yhtä aikaa.

Vielä pieni suru-uutinen huovutetusta pipostani. Minä hullu heitin sen uudelleen koneeseen. Tulos: liian lyhyt, liian leveä. Yritin venytellä sitä, mutta siitä tuli vain epämääräisen muotoinen. Se taitaa hautautua muiden outojen tekeleiden joukkoon, jotka tuskin koskaan näkevät päivänvaloa.